Kaupan purku - kauppalaki

Korkein oikeus on antanut autokaupan purkamista koskevan päätöksen, jossa autokaupan purku todettiin päteväksi, mutta käyttöhyötyvaatimus hylättiin.

Autokauppa oli purettu auton moottorissa olleen vian vuoksi. Kysymys ostajan oikeudesta kaupan purkamisen lisäksi vahingonkorvaukseen siitä, ettei tavaraa ollut voitu käyttää tarkoitetulla tavalla, kun auto oli vian vuoksi poistettu liikennekäytöstä.

KauppaL 30 §KauppaL 40 §KauppaL 64 §KauppaL 65 §KauppaL 67 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanne ja vastaus Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa

A oli ostanut 3.6.2020 B:ltä hyväkuntoisena markkinoidun käytetyn henkilöauton 3 000 eurolla. Ostohetkellä autolla oli ajettu noin 165 000 kilometriä. A oli pian kaupanteon jälkeen huomannut, että auto kulutti huomattavan paljon öljyä. Auto ei ollut läpäissyt 5.7.2020 tehtyä määräaikaiskatsastuksen päästötestiä. Moottorin korjaaminen tai vaihtaminen ei ollut auton arvo huomioon ottaen taloudellisesti järkevää. Auto oli poistettu liikennekäytöstä 19.8.2020.

A vaati autossa olleen virheen perusteella ensisijaisesti kaupan purkua ja B:n velvoittamista palauttamaan auton kauppahinta korkoineen sekä toissijaisesti B:n velvoittamista maksamaan hinnanalennusta. Lisäksi A vaati muun muassa, että B velvoitetaan korvaamaan hänelle ylimääräisistä moottoriöljyistä aiheutuneet kustannukset. Edelleen A vaati, että B velvoitetaan korvaamaan auton seisonta-ajalta 2,67 euroa päivässä alkaen kanteen vireilletulopäivästä 20.8.2020 ja päättyen siihen päivään, kun kauppahinta on palautettu takaisin A:lle.

B vastusti kannetta ja vaati sen hylkäämistä. Autossa ei ollut kaupantekohetkellä ollut virhettä. Joka tapauksessa vahinko, joka A:lle oli väitetty aiheutuneen, oli sellaista välillistä ja vaikeasti ennakoitavaa vahinkoa, jota B:llä ei ollut velvollisuutta korvata. Seisontapäiväkorvaus ei ollut korvattavaa vahinkoa.

Käräjäoikeuden tuomio 26.11.2021 nro 21/49926

Käräjäoikeus katsoi, että autossa oli ollut kauppalaissa tarkoitettu virhe. Virheellä ei kuitenkaan ollut osoitettu olevan niin olennaista merkitystä A:lle, että hänellä olisi ollut oikeus purkaa kauppa. Myös hinnanalennusta koskeva vaatimus oli näyttämättömänä hylättävä, koska asiassa ei ollut mahdollista riittävän luotettavasti määritellä hinnanalennuksen määrää A:n laiminlyötyä esittää selvitystä vian tarkemmasta laadusta ja korjauskustannusten määrästä taikka auton arvosta sellaisena kuin se kaupantekohetkellä oli viallisena ollut.

Seisontapäiväkorvausta koskevan vaatimuksen osalta käräjäoikeus katsoi muun muassa, että kysymys oli kauppalaissa tarkoitetusta välillisestä vahingosta, jonka korvattavuus olisi edellyttänyt B:n tuottamusta tai erityistä tuotteen laatuun liittyvää sitoumusta. B:n ei voitu katsoa menetelleen autokaupassa huolimattomasti, kun hän ei ollut ilmeisesti tiennyt auton öljynkulutuksesta, tai antaneen erityistä sitoumusta, jonka perusteella välillinen vahinko voisi tulla korvattavaksi.

Käräjäoikeus velvoitti B:n suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena ylimääräisistä moottoriöljyistä aiheutuneet kustannukset. Muilta osin käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Turun hovioikeuden tuomio 14.3.2023 nro 154

A ja B valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut siltä osin kuin käräjäoikeus oli todennut autossa olleen kauppalaissa tarkoitettu virhe samoin kuin ylimääräisten moottoriöljykustannusten korvausvelvollisuuden osalta.

Virheen olennaisuudesta hovioikeus lausui muun muassa, että virheen laadun tarkemmasta selvittämisestä aiheutuvat kustannukset olisivat auton arvo huomioon ottaen kohtuuttomat A:n kannalta, ja auton käyttökelvottomaksi tekevän virheen seurauksena A ostajana oli menettänyt olennaisesti sen, mitä hänellä oli ollut sopimuksen perusteella oikeus odottaa saavansa. Hovioikeus katsoi, että asiassa oli perusteet purkaa kauppa ja muun muassa velvoitti B:n palauttamaan A:lle tämän saamalla käyttöhyödyllä vähennetyn kauppahinnan korkoineen.

Seisonta-aikaa koskevasta korvausvaatimuksesta hovioikeus lausui, että seisontapäiväkorvaus ei ollut ostajalle auton virheestä aiheutunut kuluerä vaan korvausvaatimus siitä, ettei autoa ollut voinut käyttää. Kaupan purkautuessa osapuolten suoritukset palautuvat siihen tilaan, mikä oli ollut ennen kauppaa. Näin ollen hovioikeus katsoi, ettei seisonta-aika voinut tulla korvattavaksi vahingoksi kaupan purun yhteydessä, ja hylkäsi A:n seisontapäiväkorvausta koskevan vaatimuksen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että B velvoitetaan korvaamaan auton seisonta-ajasta aiheutunut vahinko.

B vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on 3.6.2020 ostanut auton B:ltä. Auton moottorissa olleen vian vuoksi auto on 19.8.2020 poistettu liikennekäytöstä. Autokauppa on tämän jälkeen purettu.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:lla kaupan purkamisen ohella oikeus vahingonkorvaukseen auton käyttöhyödyn menetyksestä auton liikennekäytöstä poistamisen jälkeiseltä ajalta.

Sovellettavat oikeusohjeet

3. Kauppalain 64 §:n 1 momentin mukaan jos kauppa puretaan, lakkaavat myyjän velvollisuus luovuttaa tavaran hallinta sekä ostajan velvollisuus maksaa kauppahinta ja myötävaikuttaa kauppaan. Pykälän 2 momentin mukaan sikäli kuin sopimus on täytetty, kumpikin sopijapuoli saa vaatia, että vastapuoli palauttaa sen, mitä hän on vastaanottanut.

4. Kauppalain 65 §:n 1 momentin mukaan jos kauppa puretaan, ostajan on luovutettava myyjälle tavarasta saamansa tuotto sekä maksettava kohtuullinen korvaus, mikäli hänellä on ollut tavarasta muuta hyötyä. Pykälän 2 momentin mukaan jos myyjän on maksettava kauppahinta takaisin, hänen on maksettava sille korkolain 3 §:n 2 momentin mukaisesti korkoa siitä päivästä lukien, jona hän vastaanotti maksun.

5. Kauppalain 30 §:n mukaan ostaja saa tavaran virheen seurauksena vaatia kaupan purun lisäksi vahingonkorvausta. Lain 40 §:n 1 momentin mukaan ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi, jollei myyjä osoita, että virheettömän tavaran luovuttamiselle on ollut sellainen myyjän vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella oleva este, josta säädetään tarkemmin lain 27 §:n 1 ja 2 momentissa ja josta nyt ei ole kysymys. Kauppalain 40 §:n 2 ja 3 momentista kuitenkin seuraa, että lain 67 §:ssä tarkoitetusta välillisestä vahingosta ostajalla on oikeus korvaukseen vain, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta myyjän puolella tai jos tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut.

6. Kauppalain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perustelujen mukaan myyjän edellä tarkoitettu tuottamus voi ilmetä huolimattomana menettelynä tai laiminlyöntinä joko sopimuksen tekovaiheessa tai sen täyttämisvaiheessa. Tuottamus sopimuksen tekovaiheessa voi ilmetä esimerkiksi siten, että myyjä on tavaran markkinoinnissa tai kauppaa tehtäessä antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä tietoja, joiden hänen olisi pitänyt tietää olevan virheellisiä tai harhaanjohtavia. Sopimuksen täyttämisvaiheeseen liittyvä tuottamus voi ilmetä muun muassa taitamattomuutena tai laiminlyöntinä virheen korjaamisen yhteydessä esimerkiksi siten, että myyjä on tuottamuksellisesti viivytellyt virheen korjaamisessa. (HE 93/1986 vp s. 93 ja 95.)

7. Kauppalain 67 §:n 1 momentin mukaan sopimusrikkomuksen vuoksi suoritettava vahingonkorvaus käsittää korvauksen kuluista, hinnanerosta, saamatta jääneestä voitosta sekä muusta välittömästä tai välillisestä vahingosta, joka sopimusrikkomuksesta on aiheutunut. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan lähtökohtana on niin sanotun täyden korvauksen periaatteen mukaisesti, että vahingon kärsinyt osapuoli on korvauksen avulla saatettava samaan taloudelliseen asemaan kuin jos vastapuoli olisi täyttänyt sopimuksen oikein (HE 93/1986 vp s. 123).

8. Mainitun pykälän 2 momentissa säädetään siitä, mitä pidetään välillisenä vahinkona. Tällaisena pidetään muun muassa vahinkoa, joka johtuu siitä, ettei tavaraa voida käyttää tarkoitetulla tavalla. Hallituksen esityksen perusteluissa mainitaan esimerkkinä vahinko, joka johtuu siitä, että yrityksen ostama auto on virheen vuoksi tietyn ajan poissa käytöstä ilman, että siitä aiheutuisi tai olisi osoitettavissa suoranaista taloudellista vahinkoa. Perustelujen mukaan sikäli kuin tällaisesta tavaran käyttöhyödyn menetyksestä yleisten vahingonkorvausperiaatteiden mukaan on suoritettava korvausta esimerkiksi niin sanotun seisontakorvauksen muodossa, kysymyksessä on välillinen vahinko. (HE 93/1986 vp s. 128.)

9. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä kysymystä käyttöhyödyn menetyksen korvaamisesta irtaimen kaupan yhteydessä on arvioitu ennakkopäätöksessä KKO 1992:86. Tapauksessa myydyn veneen moottorissa oli todettu vaurio, jonka vuoksi ostaja ei ollut voinut käyttää venettä kolmeen kuukauteen. Myyjä ei ollut suostunut virheen asianmukaiseen korjaukseen, vaikka hänelle oli varattu siihen tilaisuus. Korkein oikeus katsoi, että myyjä ei ilman tuottamustaan ollut vahingonkorvausvastuussa tällaisesta välillisenä vahinkona pidettävästä vahingosta.

10. Ennakkopäätöksessä KKO 2001:28 on puolestaan ollut kysymys omaisuuden käyttöhyödyn menetyksen korvaamisesta vahingonkorvauslain nojalla. Korkein oikeus velvoitti graffiteja junanvaunuihin maalanneet vastaajat suorittamaan vahingonkorvausta VR Osakeyhtiölle muun muassa junakaluston puhdistuksesta ja maalauksesta johtuneelta seisonta-ajalta. Korkein oikeus katsoi, että kaluston käytön estymisestä oli aiheutunut VR Osakeyhtiölle taloudellista vahinkoa, koska seisovaan kalustoon oli kohdistunut pääomakustannuksia ja muita kiinteitä kuluja ilman, että kalusto oli ollut käytettävissä siihen tarkoitukseen, jota varten kalustoinvestoinnit oli tehty.

11. Vahingonkorvauslain soveltamisesta on ollut kysymys myös ennakkopäätöksessä KKO 2005:66, jossa valtio velvoitettiin korvaamaan yksityishenkilölle ajo-oikeuden menetyksestä aiheutunut vahinko, jonka katsottiin rinnastuvan omaisuuden käyttöhyödyn menetykseen. Ratkaisun perusteluissa lausuttiin omaisuuden käyttöhyödyn menetyksen korvaamisen taloudellisena vahinkona perustuvan siihen, että omaisuuden hankkimiseksi tehty taloudellinen sijoitus käy hyödyttömäksi, kun esinettä ei voida käyttää sillä tavalla, jota varten sijoitus on tehty; lisäksi siitä, ettei hankittua omaisuutta voi käyttää tarkoitukseensa, on usein omiaan aiheutumaan myös suoranaisia kuluja korvaavien palvelujen käytöstä, vaikka täsmällisen selvityksen esittäminen tämän kaltaisista menoista voi olla hankalaa (kohta 8). Taloudellisena vahinkona korvattavan haitan määrä arvioitiin tuolloin voimassa olleen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n (571/1948) nojalla ottaen huomioon tapauksen olosuhteet.

Käyttöhyödyn menetyksen korvaaminen kaupan purun yhteydessä

12. Hovioikeus on hylännyt A:n vaatimuksen auton käyttöhyödyn menetyksen korvaamisesta sillä perusteella, ettei seisonta-aika ylipäänsä voisi tulla korvattavaksi vahingoksi kaupan purun yhteydessä, koska kaupan purkautuessa osapuolten suoritukset palautuvat kauppalain 64 ja 65 §:n nojalla kauppaa edeltävään tilaan.

13. Korkein oikeus toteaa, että kauppalain tavaran virheen seuraamuksia koskevien säännösten mukaan ostajalla on muun muassa kaupan tullessa puretuksi oikeus lisäksi vaatia vahingonkorvausta. Kysymys on kaupan purkuun ja sen vaikutuksiin nähden erillisestä sopimusrikkomuksen seuraamuksesta, jonka tarkoituksena on kohdasta 7 ilmenevällä tavalla ostajan saattaminen siihen taloudelliseen asemaan, jossa hän olisi, jos myyjä olisi täyttänyt sopimuksen oikein.

14. Myös kaupan purkautuessa voi siten korvattavaksi tulla esimerkiksi vahinko, joka on seurausta siitä, ettei kaupan kohdetta sen virheellisyyden vuoksi voida käyttää tarkoitetulla tavalla. Muun muassa kauppalain 65 §:n mukaisille sopimussuoritusten palauttamiseen liittyville ostajan ja myyjän velvollisuuksille voidaan kuitenkin antaa osaltaan merkitystä, kun määritetään ostajalle aiheutunutta vahinkoa kauppalain vahingonkorvaussääntelyn edellä mainitun tarkoituksen valossa.

Käyttöhyödyn menetyksen korvaaminen tässä asiassa

15. Omaisuuden käyttöhyödyn menetyksen korvaaminen taloudellisena vahinkona perustuu edeltä ilmenevin tavoin siihen, että omaisuuden hankkimiseksi tehty taloudellinen sijoitus käy hyödyttömäksi, kun esinettä ei voida käyttää sillä tavalla, jota varten sijoitus on tehty. Lisäksi siitä, ettei hankittua omaisuutta voi käyttää tarkoitukseensa, on usein omiaan aiheutumaan myös suoranaisia kuluja korvaavien palvelujen käytöstä, vaikka täsmällisen selvityksen esittäminen tämän kaltaisista menoista voi olla hankalaa.

16. A:n B:ltä ostama auto on hylätty päästötarkastuksessa runsaan kuukauden kuluttua kaupanteosta. Autoa ei ole korjattu, ja A on joutunut poistamaan auton liikennekäytöstä. Kun autoa ei tämän vuoksi ole voitu käyttää tarkoitetulla tavalla, A:lle on aiheutunut omaisuuden käyttöhyödyn menetyksestä vahinkoa, jota toisaalta vähentää hänen kyseiselle taloudelliselle sijoitukselleen tuleva tuotto sikäli kuin kauppahinnan palautukselle on kauppalain mukaan maksettava korkoa. Arvioinnissa voidaan muun ohessa ottaa huomioon myös vahingonkärsijän velvollisuus rajoittaa vahinkoaan. Käyttöhyödyn menetyksen määrästä ei yleensä ole mielekästä edellyttää erityistä näyttöä, vaan tuomioistuin voi useimmissa tapauksissa arvioida määrän oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 3 momentin nojalla.

17. Kysymyksessä on välillinen vahinko, josta ostajalla on oikeus korvaukseen vain, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta myyjän puolella tai jos tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut. Tässä asiassa on arvioitavana, onko virhe tai vahinko johtunut huolimattomuudesta B:n puolella.

18. Korkein oikeus toteaa asiassa selvitetyn, että auto on ollut B:n omistuksessa vain muutaman viikon ennen sen myymistä edelleen A:lle. B on omistusaikanaan vaihtanut autoon öljyn ja auto on hyväksytty katsastuksessa, johon kuuluu pakokaasupäästöjen tarkastus. Korkein oikeus toteaa, ettei asiassa esitetyn selvityksen valossa voida katsoa auton vian olleen havaittavissa B:n omistusaikana. B:n ei ole osoitettu antaneen tavaran markkinoinnissa tai kauppaa tehtäessä ajoneuvon ominaisuuksista tai käytöstä sellaisia tietoja, joiden hänen olisi pitänyt tietää olevan virheellisiä tai harhaanjohtavia. Sopimuksen tekemiseen tai täyttämiseen B:n puolelta ei siten ole osoitettu liittyneen sellaista laiminlyöntiä tai muutakaan seikkaa, jonka perusteella virheen tai vahingon olisi katsottava johtuneen huolimattomuudesta hänen puolellaan. A:n vaatimus käyttöhyödyn menetyksen korvaamisesta on näin ollen hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.